Tiina Eskelinen
Näin Tiina Eskelinen kertoo itsestään:
”Olen 60 -vuotias yrittäjä Kalajoelta, kasvattanut koiria 37 vuotta.
Kotona asuvat avopuolisoni kanssa kolme karkeakarvaista saksanseisojaa ja yksi dreeveri. Karkeakarvainen saksanseisoja on se minun ykkösrotu, mutta kaikki rodut ovat omalla tavallaan kiinnostavia myös.
Koulutan uusia tuomareita mannermaisille kanakoirille ja otan vastaan arvostelukokeita näihin rotuihin.
Ulkomuototuomarina urani alkoi -14 ja minulla on täydet arvosteluoikeudet ryhmiin 4 ja 7, ryhmästä 6 puuttuu muutama rotu ja ryhmästä 5 ja 8 on jo paljon rotuja valmiina. Laajentaminen jatkuu.
Olen saanut arvostella erikoisnäyttelyissämme useita kertoja mannermaisia rotujamme ja myös Voittajanäyttelyssä. Arvostan niin pieniä ryhmiksiä kuin isoja kaikkien rotujen näyttelyitäkin.
Pienemmissä ryhmiksissä on hyvä tunnelma.
Toivotan hauskaa näyttelypäivää kaikille Vuokattiin, pidetään mukava päivä ihanan harrastuksemme parissa.”
Teija Viljamaa-Petjala
Näin Teija kertoo itsestään:
”Tervehdys kaikki!
Olen Teija Viljanmaa-Petjala Paltamosta, Sotkamon naapurikunnasta. Tulen Sotkamoon arvostelemaan rotuja ryhmistä 7 ja 8 sekä Junior Handlerin. Kiitokset kutsusta näyttelytoimikunnalle!
Olen kasvattanut italianajokoiria ja saksanpaimenkoiria vajaan 30 vuoden ajan. Lisäksi laumassa on ollut weimarinseisojia, venäjänajokoiria ja englanninspringerspanieli.
Näyttelykehässä koirat arvostellaan rotumääritelmään verraten, mutta kunkin rodun erityispiirteiden lisäksi arvostan koirassa tasapainoista luonnetta ja käyttötarkoituksen kestävää rakennetta.
Junior Handler on erinomainen koiraharrastus, joka harjoittaa nuorelle osallistujalle koiran käsittely- ja lukutaitoja. Junior Handler nuorista kasvaa usein pitkänlinjan koiraharrastajia. Meillä Suomessa on kova taso Junior Handler nuorissa.
Nähdään iloisin mielin Sotkamossa!”
Marjo Nygård
Näin Marjo kertoo itsestään:
”Olen Marjo Nygård Kajaanista. Koiraharrastus alkoi v. 1991 kun perheeseen tuli ensimmäinen dandie eli dandiedinmontinterrieri, jota olen vuosien varrella harvakseltaan myös kasvattanut kennelnimellä Dunadan. Rotu on pysynyt samana siitä lähtien, tosin mukana oli 10 vuoden ajan myös bokseri, ja näiden kahden rodun kanssa on tullut perehdyttyä niin agilityyn, tokoon, palveluskoirapuoleen, tietenkin näyttelyihin – ja noseworkiin, joka on nyt jo useamman vuoden ajan ollut ykköslaji koko perheelle.
Kiinnostus näyttelyihin vei ensin kehätoimitsijaksi ja sittemmin ulkomuototuomariksi, tuomariurani alkoi 2002. Tällä hetkellä minulla on arvosteluoikeus koko ryhmiin 3, 4, 6 ja 7, lähes koko ryhmään 2, ja muutamiin rotuihin ryhmistä 8 ja 9.
Tykkään kovasti arvostella ryhmänäyttelyissä, niissä on hyvä tunnelma!”
Kaisa Gold
Näin Kaisa kertoo itsestään:
”Koirat ovat olleet vahvasti mukana ihan lapsuudesta asti. Ensin staffien ja amstaffien kanssa, joista Amstaffi valikoitui lopulta omaksi roduksi. Rinnalla on kuitenkin aina kulkenut pienempiä koiria kuten jackrussellinterrieri, sk kettuterrieri, bostoninterrieri ja nyt jo 15v ajan ihastuttavat pienet leijonakoirat. Alun perin olin aktiivisempi harrastamaan muita lajeja, kun näyttelyitä mutta vähitellen siirryin näyttelyharrastajaksi ja laskeskelin, että aktiivista näyttelyuraa on takana jo 35v, ensin tietenkin esittäjänä ja kasvattajana ja myöhemmin useimmiten tuomarina. Koirat ovat olleet iso osa elämääni niin työssä, kun vapaa-ajalla. Ulkomuototuomarina on ollut kiinnostavaa oppia uusista roduista, mutta etenkin myös perehtyä niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ja nähdä miten eri tavalla esim. eri metsästyskoirarodut toimivat siinä työssä mihin rodut on alun perin jalostettu.
Vuokatin näyttelyn saavun ensimmäistä kertaa ja uskon, että upeiden maisemien lisäksi saamme nautti kauniista koirista ja mukavasta tunnelmasta.”
Markku Mähönen
Näin Markku kertoo itsestään:
”Valmistuin ulkomuototuomariksi vuonna 1999 ja toimin nykyisin kaikkien rotujen ulkomuototuomarina. Lisäksi olen vinttikoirakokeiden ylituomari.
Koirankasvatusta olen harjoittanut perheeni kanssa vuodesta 1989 kennelnimellä Powder Horn, päärotuna irlanninsusikoira. Kasvatustyöstämme irlanninsusikoirien parissa meille on myönnetty Suomen Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto vuonna 2001. Irlanninsusikoirien ohella olemme kasvattaneet myös whippettejä ja borderterrierejä. Tällä hetkellä kotona on yksi borderterrieri.”
Esa Ruotsalainen
Näin Esa kertoo itsestään:
”Olen Esa Ruotsalainen, viisikymppinen lammilainen. Tuomariksi valmistuin vuonna 2010 ja olen laajentanut arvosteluoikeuksia pikkuhiljaa. Käyttökoirat ovat erityisesti lähellä sydäntä ja arvosteluoikeuksia löytyy koko 4 & 5 ryhmät, sekä paljon rotuja ryhmistä 6, 7, 8 ja 1.
Itse olen kasvattanut saksanpystykorvien eri muunnoksia lähes 30 vuotta vaimoni kanssa ja lapinkoiriakin jo 15 vuotta. Hirvikoirien ja suomenpystykorvien parissa olen ollut lapsesta asti ja edelleen omistuksessani on ksksi harmaata norjanhirvikoiraa. Ennen ulkomuototuomarin uraa toimin tuomarina myös käyttöpuolella. Vuolasvirta palkintoja meille on kertynyt 4 kpl ja kansainvälisiksi valioksi on omistamiamme tai kasvattamiamme koiria tullut jo yli 135 kpl.
Toimin aktiivisesti rotujärjestössä monissa eri rooleissa ja olen Kennelliiton valtuuston jäsen.”
Jari Fors
Näin Jari kertoo itsestään:
”Olen 67- vuotias Pyhäjokinen, tarkemmin Yppärin kylästä. Kotoisin olen Kalajoelta. Asumme vaimoni Reetan kanssa nykyään kahdestaan kolmen Suomenajokoira nartun kanssa, jotka ovat 6-vuotias FI KVA & SE KVA Alapörkän Asta, 5-vuotias FI KVA Alapörkän Busu ja vuoden ikäinen Alapörkän Mila.
Meillä on kolme aikuista lasta ja neljä ihanaa lastenlasta.
Koiraharrastukseen olen suorastaan syntynyt, sillä isäni oli innokas suomenpystykorva mies. Meillä oli kotona yleensä kaksi suomenpystykorva urosta, vanhempi ja nuorempi. Olin jo alle 13-vuotiaana vannoutunut pystykorvamiehen alku, mutta isä osti suomenajokoiran pennun keväällä 1973. Koira sai nimekseen Jallu. Kiinnyin tähän koiraan niin, että nukuimmekin monesti vierekkäin minun sängyssä, vaikka äitini ei siitä pitänytkään. Jallu oli erinomainen jänisajuri ja sille ammuttiin satoja jäniksiä. Jallu vietiin tietenkin myös ajokokeisiin ja se ajoi itsensä helposti käyttövalioksi. Tämän koiran myötä minulla lopahtivat korvat ns. alaspäin ja minusta tulikin vannoitunut ”ajokoiramies” eikä ”pystykorvamies”.
Ajokokeiden palkintotuomarikurssille menin heti, kun täytin 18v., joka olin silloin alin ikäraja.(nyk. 16v).
Järjestötoiminta on kiinnostanut minua nuoresta asti. Kun täytin 18 vuonna 1977, niin minut valittiin heti Kalajoen Metsästysyhdistyksen ajokoirajaostoon. Siitä asti olen anonut ja järjestänyt ajokokeita, ensin Kalajoella ja vuodesta 1990 Yppärissä. Olen toiminut myös SAJ:n hallituksessa 9 vuotta, jonka jälkeen vielä 4 vuotta kyseisen järjestön puheenjohtajana.
SKL:n hallituksessa olin 6 vuotta ja SKL:n näyttely-ja ulkomuototuomaritoimikunnassa useita vuosia.
Olen toiminut myös kahden maakunnallisen ajokoirayhdistysten hallituksessa ja puheenjohtajana, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla.
Ensimmäiset näyttelyt järjestettiin Yppärissä 1991, jossa toimin puheenjohtajana ja vaimoni Reetta sihteerinä. Tämän jälkeen Yppärissä on ollut näyttettelyitä säännöllisesti keskimäärin kolmen vuoden välein.
Ulkomuototuomariksi valmistuin 1993. Aluksi 6-ryhmään ja pian tuon jälkeen laajensin ryhmään 5.
Myöhemmin olen laajentanut ryhmään 7, josta ei puutu kuin setterit ja pointeri. Minulla on myös ryhmästä 2 muutama rotu, mm. hovawart, joita meillä on kotonakin.”